1999. (Mein liebster Feind - Klaus Kinski)
Ohjaus: Werner Herzog

Herzogin ohjaama dokumenttimuistelo 1991 kuolleesta Klaus Kinskistä sisältää varsin mielenkiintoista arkistomateriaalia ja tietoa tästä hullusta näyttelijänerosta ja hänen yhteistyöstään myöskin varsin originellin Herzogin kanssa. Elokuva kertaa Kinskin elämää Herzogin näkökulmasta. Se, kuinka värittynyttä miehen kerronta on, jää katsojan päätettäväksi.

Heti alkuunsa alkaa (jälleen kerran) ärsyttämään dubbaus. Herzogin saksalaisittain murtama englanti on jo trademark, joten sitä en lähde kritisoimaan, mutta miksi ihmeessä selvästi saksaa pölöttävät haastateltavat on pitänyt dubata leveällä jenkkienglannilla. Ainakin idioottimaisesti nimetyssä suomijulkaisussa ei muuta audiomahdollisuutta ollut valittavissa.

Elokuvallisesti dokumentti ei juurikaan hätkäytä. Arkistomateriaalit ovat hienoja, mutta kyllästyin seuraamaan Herzogia ympäriinsä, oli sitten kyseessä käynti entisessä asunnossa jossa miehet asuivat yhtä aikaa tai istuminen kivellä vanhoilla kuvauspaikoilla. Tai ehkä kyseessä oli suuret odotukset, sen verran hehkutusta olin tästä dokkarista kuullut.

Ne pätkät jossa Kinskiä näytetään ovat kuitenkin hypnoottisia. Ja sen verran herrojen toilaulut kuitenkin kiinnostaa, että pitänee tsekata Burden of Dreams, dokumentti vaiherikkaasta Fitzcarraldon tekemisestä.