1972. (Deliverance)  
Ohjaus: John Boorman
Pääosissa: Jon Voight, Burt Reynolds, Ned Beatty, Ronny Cox

Viikolla Orionissa katsomani Syvä joki jäi kyllä kaivertamaan mieltä. En ehtinyt silloin kirjoittaa siitä mitään, mutta annetaan nyt palaa kun ei nukkumaankaan näköjään taaskaan malta.

Neljä kaupunkilaiskaverusta lähtevät viettämään viikonloppua luonnon keskelle ja päättävät laskea kanooteillaan pian tekojärven alle jäävää Chattooga-jokea. Autot annetaan paikkallisten sisäsiittoisten perähikiäläisten huomaan ja seikkailu voi alkaa. Sen jälkeen kaikki meneekin pitkälti päin prinkkalaa, noin kevyesti sanoen, eikä porukka ole enää tämän viikonlopun jälkeen entisensä...

Elokuva on paitsi erinomainen thrilleri, niin myös kantaa ottava elokuva. Heti ensimmäiset repliikit jotka kuullaan viittaa siihen kuinka ihminen raiskaa luontoa (leikattuna ristiin hiekkakuopan kuvista ja räjäytyksistä) ja kuten arvata saattaa, luonto iskee takaisin ja raiskaa ihmisen sitä edustavien metsäläisten muodossa.

Boorman pitää piinallisesti jännitystä yllä. Vihjeitä miesten kohtalosta annetaan pitkin matkaa. Replikointi on upean hienovaraista, vaikka miltei joka repliikissä on viitteitä tuleviin tapahtumiin. Silti  kerronta ei tukkeudu. Musiikin käyttö on ihailtavan säästeliästä; alun mahtavaa Dueling banjos vetoa lukuunottamatta elokuvassa ei juuri musiikkia kuulla. Luonnon ääniin ja hiljaisuuteen luotetaan - onneksi!

Luonnonkuvaus on upeaa ja kameran liike ja asemointi luo jännitettä kohtauksiin. Metsän keskellä ollessaan miehiä kuvataan oksien lävitse; metsällä on vahva läsnäolon tuntu.

Elokuvan loppu jättää kyllä toivomisen varaa. Jotenkin tuntuu, että Boorman ei osaa lopettaa elokuvaansa ajoissa. Vähintäänkin viimeinen, täysin turha kuva olisi pitänyt jättää pois. Alussa miesten mukaan hypätään ikäänkuin viimeisellä mahdollisella hetkellä (mikä on loistavaa), mutta lopussa sen sijaan rikotaan alun periaatetta vastaan. Kun miehet jättävät Chattoogan, tulisi katsojankin jäädä sinne ja täyttää päässään jatko.

Reynolds on hieno maskuliinisen Lewisin hahmossa (vaikka ajoittain näyttääkin oman aikansa David Hasselhoffilta kumiliivissään) ja herkkuja löytyy myös muustakin kaartista. Ned Beattyn pulleahko Bobby jäi ehkä suorituksista heikoimmaksi, mutta ei hänkään huono ole! Metsämiesten raiskauksen jälkeen Beattyn kasvoilla oleva kivettynyt ekspressio on aidosti pelottava.

Harmillisesti filmi on aikoinaan ilmeisesti joutunut sensuurin kouriin, sillä juuri ratkaiseva, verinen taisto hypättiin käytännössä yli, montakohan minuuttia matskua välistä puuttui? Muutenkin frameja puuttui aina silloin tällöin sieltä täältä.

Ei Syvä joki ehkä ole täydellinen elokuva, lopunkin huomioon ottaen, mutta niin vaikuttava se silti on, että papukaija tähtien perään räpsähtää.