1958.
Ohjaus: Vincente Minnelli
Pääosissa: Leslie Caron, Louis Jourdan, Maurice Chevalier, Hermione Gingold

Haneken rankan Seitsemännen mantereen jälkeen kaipasin jotain kevyempää, ja voilá, hyllystä löytyi katsomattomana aikoinaan Tuulen viemää-elokuvalta oscar ennätyksen napannut Gigi.

Pariisiin sijoittuva tarina on periaatteessa toisinto My fair ladystä, köyhä (tosin, ajan hengen mukaisesti, suht ylellisen näköisesti elävä), villi tyttönen herättää rikkaan playboyn huomion ja tyttösestä on kasvatettava hieno nainen. Poikkeuksena pygmallioniin, tässä tarinassa kasvatuksesta vastaavat tytön isoäiti ja isotäti... No joo, näin peruspiirteissään, en rupea juonta sen enempää selostamaan.

Täytyy heti alkuun sanoa, että pieni pettymys Gigi on. Se on mielestäni hieman kömpelösti näytelty, laulettu, kerrottu ja ohjattu verrattuna nyt vaikka muihin saman aikakauden huippumusikaaleihin. Toki hienojakin hetkiä löytyy (kuten Chevalierin ja Gingoldin unohtumaton "I remember it well"), mutta jotain numeroista jää puuttumaan. Ne eivät jää soimaan päähän, eikä ole mitenkään erityisesti ratkaistu. Louis Jordanin esittämän Gastonin pohtiessaan laulussaan rakkauttaan Gigiin tämä lähinnä tyytyy levittelemään käsiään ja huokailemaan kökösti  hienoissa Pariisilaismaisemissa. Paljon kertoo jos sanon, että muutamassa laulunumerossa suurimman huomion vie taustalla olevat eläimet! Ja Chevalierin yksinkertainen charmi ei vaan yksinkertaisesti pure meikäläiseen, mutta aikalaisiin se ilmeisesti puri, sillä niin vakuuttava on elokuvan palkintoluettelo. Lisäksi näyttelijöiden ranskalaisittain murtama britti/amerikanenglanti (eli varsinainen sekasotku) särähtää korvaan varsinkin alkumetreillä.

Knoppina tiedoksi muuten, että Betty Wand lauloi Gigin laulunumerot Leslie Caronin puolesta, mutta eipä neitokaista kreditteihin laitettu, niin kuin ei muistakaan vastaavista suorituksistaan.