1977.
Ohjaus: Risto Jarva
Pääosassa: Antti Litja

Risto Jarvan traagisesti viimeiseksi elokuvaksi jäänyt Jäniksen vuosi ottaa Arto Paasilinnan kirjan tarinan ja laajentaa sen aihetta syvällisempään ympäristökeskusteluun, ennemminkin kuin toistaa uskollisesti alkuperäistä veijarikomediaa. Komediaa on kyllä tässäkin tarjolla, mutta teos on aikoinaan paukutellut rohkeasti aiheesta joka ei 70-luvun lopulla vielä varsinaisesti ollut muodissa: ihmisen tuhoava suhde luontoon. Mitä tehdään ydinjätteelle ja aerosoleille kysyy Litjan esittämä Kaarlo Vatanen, aikana jolloin ei vielä juurikaan noista asioista murehdittu.

Jäniksen vuosi on tietenkin yksi suomalaisen elokuvateollisuuden kulmakivistä ja komea testamentti ohjaajaltaan. Koko esiintyjäkaartista voi periaatteessa hyvällä omallatunnolla mainita vain Litjan, sillä muuten pitäisi luetella koko joukko muita hienoja roolisuorituksia, niitä on elokuva täynnä. En kuitenkaan taida malttaa... ei en malta, olla mainitsematta  Juha Kandolinin hienoa valokuvaaja Miettistä, Kosti Klemelä piirtelevää eläinlääkäriä ja Martti Kuninkaan mainiota Kekkosia vertailevaa Hannikaista (joka valitettavasti on joistain ulkomaille suunnatuista filmikopioista leikattu pois, siinä pelossa ettei Kekkosvitsit ulkomaalaisiin tehoaisi). Jänisten suoritukset ovat myös huikeita. Jarva muuten itse "koulutti" jäniksensä, asuttamalla ne asuntoonsa ennen kuvauksia ja opettelemalla niiden elintavat ja luonteet etukäteen. Luttana lienee jäniksistä kuvissa eniten, kysessä on siis se jänis joka pysyy kiltisti paikallaan ja jopa syö salaattia ja juo maitoa lasista käskystä... :o)

Kerronta etenee hienosti seuraten varmasti kaikille tuttua tarinaa miehen ja jäniksen matkasta halki suomen, välillä laahaten ehkä paikka paikoin, mutta ainakin allekirjoittaneelle Jäniksen vuosi on sellainen elokuva jota katsoo jokseenkin kritiikittömästi. Suosittelen tietenkin lämpimästi kaikille!