Luin Rakkautta
hyvin satunnaisesti, luku kerrallaan silloin tällöin, mutta oikeastaan
tämän kirjan kohdalla tarvetta ahmimiseen ei ollutkaan. Monimutkaisia
juonikoukeroita ei ole, kirjan ydin on ennemminkin Ørstavikin
hypnoottisessa kerronnassa joka liikkuu kerroksittain ja sekaisin
päähenkilöiden ajatuksissa.Nuori äiti Vibeke ja hänen 9-vuotissyntymäpäiviään odottava poikansa Jon ovat muuttaneet pieneen pohjoisnorjalaiseen kaupunkiin nelisen kuukautta sitten ja kokevat molemmat yksinäisyyttään yhdessä. Vibeke uppoutuu kirjallisuuteen ja töihinsä, mutta hänen ajatuksensa harhailevat kerta kerran jälkeen itsensä ehostamiseen ja miehiin, eikä Jonille juuri riitä huomioita. Päivälliseksi lämmitetään yksinkertaisesti nakkeja, kerta toisensa jälkeen. Iltana ja yönä josta romaanissa kerrotaan, kaupunkiin saapuu tivoli ja Vibeken ja Jonin elämät sekoittuvat tivolilaisten kanssa, kuitenkin erillään, toisiaan koskettamatta.
Ørstavikin kerronta on hyvinkin elokuvallista (jostain syystä kuulin koko ajan päässäni musiikkia David Lynchin elokuvista), maisemat, tilanteet ja ihmiset kuvaillaan tarkasti ja päähenkilöt tekevät havaintoja jotka heidän päässään assosioituvat uusiksi kuviksi, haaveiksi. Haaveista kirjassa onkin paljolti kyse ja odotuksista, jotka ovat epärealististia tai eivät kosketa toisiaan. Jotain kuitenkin henkilöissä on joka aiheuttaa vastareaktion kerronnalle. Jouduin esimerkiksi kamppailemaan pitääkseni mielessäni, että Jon on todella vasta 9-vuotias. Ei sinänsä, eihän lasta tarvitse kirjoittaa lapselliseksi, mutta ehkä Ørstavikin kieli palvelee paremmin aikuisten sielunelämää? Vai onko kyseessä Tuula Tuuvan käännös?
Vibeken itsekkyys ja kylmyys poikaansa kohtaan johtaa lopulta käytännöllisesti heitteille jättöön (ja mihin se lukijan päässä johtaakaan) ja tarina saa traagisia piirteitä. Sinänsä harmittomilla tapahtumilla ja yksityiskohdilla, kuten sillä, että Jon unohtaa avaimensa sisään tai nousee autosta liian aikaisin on ratkaiseva merkitys tapahtumien kulun kannalta. Äitin ja pojan kohtaamiseen eri autoissa metsätiellä rakennetaan jännitystä, mutta sitäkään ei lopulta tapahdu - niinkuin todellista kohtaamistakaan.
Kommentit