1989. (Neco z Alenky) 
Ohjaus: Jan Svankmajer
Pääosassa: Kristýna Kohoutová

Svankmajerin Alice ei kohdallani kolahda aivan samalla tavalla kuin saman herran loistava Faust. Osasyynä lienee se, että Aliceen on tässä englanninkielisessä versiossa vaikea samaistua kun Camilla Powerin dubbaus rupeaa ärsyttämään jo ensimmäisen minuutin aikana. Ja todellakaan muuta puhetta ei koko elokuvan aikana olekaan (kärsimystä!). Sinänsä ratkaisu on perusteltu, koko elokuva on Alicen leikkiä, joten tietysti hän kommentoi kaikkea ja toimii jokaisin hahmon äänenä.

Omassa elementissään, nukkien, savianimaatioiden ja unen logiikan kanssa, Svankmajer on kyllä huikea ja on tämä ehdottomasti paras versio Carollin tarinasta missään muodossa, mutta silti tätä vertailee automaattisesti Faustin aivan toisella tavalla hengittävään rytmiin ja näyttelijäntyöhön. Alicessa päähenkilö on ainoa ihmishahmo ja kun maailma on alusta asti outo, on henkilön leikkiin/uneen vaikeampi samaistua kun jos outo maailma tuotaisiin tähän omaan, olemassaolevaan maailmaamme.

Parhaiten koko teoksesta jää mieleen Svankmajerimaisen hienosti, viimeistä piirtoa myöten toteutettu ihmemaa ja muutama käsittämättömän hieno hahmo, kuten valkoinen jänis ja herttakuningatar. Jos pitää animaatiosta ja kafkamaisesta ilotulituksesta, niin tätä elokuvaa ei kyllä kannata missään nimessä jättää väliin..

Samalla levyllä Alicen kanssa on myös Svankmajerin lyhyt elokuva Darkness Light Darkness, josta ei kyllä löydy pahaa sanottavaa. Loistava lyhytelokuva.