1953. (Les Vacances de Monsieur Hulot) 376461.jpg376461.jpg376461.jpg

Ohjaus:
Jacques Tati
Pääosissa: Jacques Tati, Nathalie Pascaud, Lucien Frégis, Valentine Camax

382378.jpgOlin jo pitkään odottanut näkeväni Riemuloma Rivieralla, varsinkin kun missasin sen Kuopiossa asuessani filmikopiona (mikä harmittaa vieläkin), joten odotukset olivat aika korkealla. Olin nähnyt ensimmäisen näytöksen (Mr. Hulot:n matkan rannalle) aiemmin, joten täysin sokkona en kuitenkaan sukeltanut elokuvaan.

Mielenkiintoisinta Tatin elokuvassa on sen rakenne. Tässä elokuvassa ei todellakaan seurata päähenkilö ympäriinsä, ja toisin kuin esim. Chaplinin ja Buster Keatonin pätkissä, kommeluksia sattuu ihan jokaiselle, asemaan ja varallisuuteen katsomatta. Tai ei nyt ihan kaikille, Martine (Nathalie Pascaud) taitaa jäädä aika puhtaaksi kaunistukseksi elokuvaan. Toki Tati varaa suurimmat naurut itselleen, kohteliaalle ja kivikasvoiselle M. Hulot:lle, mutta herkullisia hetkiä koetaan myös muiden hahmojen toimesta. Loistava on esimerkiksi saksalainen pariskunta joka vaeltaa ympäri lomakohdetta, vaimo edellä ja mies kyllästyneenä metrin jäljessä.

Elokuva alkaa aivan briljantilla jaksolla jossa lomalaiset matkaavat kohti lomakohdettaan. Omiin suosikkeihini koko elokuvassa kuuluu ensimmäinen kohtaus juna-asemalla, jossa joukko lomalaisia törmäilee laiturilta toiselle etsien oikeaa junaa, epäselvien kaiutusten saattamina. Repliikkejähän elokuvassa ei juuri ole, ainakaan niiden funktio ei ole sinänsä välittää mitään oleellista informaatiota ja ne on onneksi älytty pitää kolmikielisinä.

Taisinpa elokuvaa katsoessa tosin olla hieman väsynyt, tuntuu että loppukohden joko oma katsomisvalmiuteni tai sitten elokuvan ote herpaantui. Mitään suuria mullistuksiahan ei juonnellisesti missään vaiheessa tapahdu, Tatin elokuva on vain loputonta variaatiota loma-teemasta, pahasti jos sanoisi niin sarja irrallisia gageja. Kolmea tähteä tuossa pyörittelin mielessäni ja sen myös annan, sillä sen verran kylmäksi Riemuloma kuitenkin loppujenlopuksi jättää. Katsomisen arvoinen silti.

Levyllä oli myös kolme Tati  lyhytelokuvaa Harjoittele vasenta koukkuasi (1936), Kirjeenkantajan koulu (1947) ja Iltakurssi (1967). Näistä parhaiten upposi viimeinen, jossa jo hieman kiloja saanut veteraanikoomikko Tati opettaa mimiikkaa ja komiikkaa luokalliselle pukumiehiä. Tupakoijat, katsokaa tämä!