1951. (Strangers on a Train) 
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Pääosissa: Farley Granger, Robert Walker, Ruth Roman

Muukalaisia junassa - dvd julkaisussa on tarjolla kaksi versiota elokuvasta, jenkki- ja brittiversio. Katsoin hieman laajemman brittiversion, joskaan suuria eroja näiden kahden välillä ei juurikaan ole.

Tarinassa tennispelaaja Guy Haines (Granger) on matkalla hakemaan vaimoltaan avioeropapereita, kun junassa hänen seuraansa tuppautuu ennalta tuntematon mieshenkilö, Bruno Anthony (Walker). Bruno tuntuu tietävän kaiken Guyn sosiaalisesta elämästä, sillä mies tunnustautuu innokkaaksi tennis- ja seuraapiiriuutisten lukijaksi. Miehet päätyvät syömään päivällistä Brunon makuuvaunuun, jossa Bruno viattomasti ehdottaa, että kun kerran Guylla on ongelmia vaimonsa ja hänellä isänsä kanssa, mikseivät he "vaihtaisi" murhia. Tällöin motiivin omaava voisi hankkia itselleen alibin ja murhan toimittaisi uhrille täysin tuntematon henkilö. Guy kohteliaasti kieltäytyy tajouksesta, mutta ei tarpeeksi tarmokkaasti, ja pian Bruno onkin hänen ovellaan oman osansa suorittaneena ja odottamassa Guyn hoitavan omansa.

Pian Guyta tuntuvat epäilevän kaikki, niin poliisi (joidenka puheille Guy ei voi mennä, sillä Bruno väittäisi hänen olleen osallisena murhaan) kuin uusi tyttöystäväkin (Roman). Elokuva onkin Guyn nuorallakävelyä poliisin varjostajien ja "omaa" murhaansa vaativan Brunon välillä. Keskivaiheilla on hieman tyhjäkäyntiä ja itsensä toistamista, mutta loppu lunastaa kaiken kauniisti. Hitchcock rakentaa viimeisestä näytöksestä hienon jakson, leikaten ristiin Guyn tennisottelua aikaa vastaan ja Brunon pyrkimyksiä lavastaa Guy syylliseksi vaimonsa murhaan. Muutama hieno kuva jää mieleen muukalaisista, varsinkin yksi jossa Bruno istuu täydessä tenniskatsomossa tuijottamassa Guy:tä. Kun muiden katsojien päät kääntyilevät  pallon liikkeiden mukana, ei Brunon pää hievahdakkaan. Myös hieno taistelu hurjasti pyörivässä karusellissa on vaikuttava.

Walker näyttelee herkullisesti (ilmiselvästi) homoseksuaalista ja mielenvikaista Brunoa. Muu kaartista on hieman konservatiivisempia ilmaisussaan, mutta sellaisia ovat roolitkin. Elokuvan edetessä pidemmälle ja katsojan päästessä yhä enemmän Brunon sairaan mielen koukeroihin, alkaa alkua katsella uusin silmin. Ehkäpä Brunon ja Guyn tapaaminen junassa ei ollutkaan aivan sattumaa...