1960. (Saturday Night and Sunday Morning) 
Ohjaus: Karel Reisz
Pääosissa: Albert Finney, Shirley Anne Field, Rachel Roberts

Albert Finney näyttelee nuorta tehdastyöläistä Arthur Seatonia tässä brittiläiseen työväenluokkaan ja sen kaksinaismoralismiin pureutuvassa draamassa. Arthur on vihainen nuori mies jonka viikot menevät tehdastyössä ja joka viikonloppuisin ottaa ilon irti elämästään ja ansaitsemastaan palkasta. Arthurilla on suhde naimisissa olevaan naiseen Brendaan (Roberts) ja orastava rakkaus kauniiseen, mutta vaikeammin tavoitettavissa olevaan Doreeniin (Field).

Arthur paasaa kuinka hän odottaa elämältä muutakin kuin sen mitä se on tarjonnut hänen televisiota töllöttävälle isälleen ja muille avioliiton loukussa oleville. Käytännössä tämä tarkoittaa rankkaa ryyppäämistä ja hauskan pitämistä - "kaikki muu on propagandaa". Se mitä elämällä on tarjottavaa tuntuu kuitenkin olevan varsin vähän suhteessa Arthurin sisällä vellovaan levottomuuteen.

Työväenluokan rehevä englanti ja lohduttomalta näyttävät lähiöt luovat tälle nuoren miehen kasvukertomukselle mielenkiintoisen pohjan. Arthur on näennäisen moraaliton yökkäri, joka kuitenkin elämän heittäessä esteitä hänen tielleen oppii kantamaan vastuuta niin itsestään kuin toisista. Tarinalla on miltei dokumentaarinen ote, teoilla on selkeät seuraumuksensa, mutta elämä ei ole niin mustavalkoista kuin minkälaiseksi sen voisi fiktiossa pelkistää. Elämä jatkuu ja sen on jatkuttava.

Finney on mielestäni herkullinen yksioikoinen härkämäisenä Arthurina, samoin kuin Roberts ja Field hänen hyvin erilaisina ihastuksen kohteinaan. Elokuva käsittelee ajalleen rohkeasti mm. aborttia.