Ohjaus: Roland Joffé
Pääosissa: Sam Waterston, Haing S. Ngor, John Malkovich
Kuoleman kentät perustuu palkitun Sydney Schanbergin Kambodžan sodasta kirjoittamiin artikkeleihin.Elokuva jakautuu jännästi kahdeksi osioksi, joissa päähenkilökin vaihtuu. Ensimmäisessä osiossa seurataan Sydneyn (Waterston) pyrkimyksiä toimittaa tietoja länsimaihin sodan repimästä Kambodžasta ja toisessa Sydneyn avustajan, Dith Pranin (Ngor) henkiinjäämiskappailua punaisten khmerien kuolemanleireillä. Ratkaisu on dramaturgisesti ehkä hieman yllättävä, mutta perusteltu.
Prania näyttelevä Haing S. Ngor oli itsekin Kambodžan kansanmurhan kokenut lääkäri ja luo vahvan kuvan journalistisesta etiikastaan loppuun asti pitävästä Pranista. Ngor voitti suorituksestaan sivuosaoscarin.
Sodan kauheuksia ei kaunistella, hurjimpiin kohtiin kuuluu kun Pran ryömii vapauteensa läpi ruumiden peittämien riisipeltojen. Teloituksia ja pommi-iskuja satelee myös läpi elokuvan, mutta väkivallalla ei mielestäni mässäillä. Ennemminkin on kyse asioiden näyttämisestä sellaisina kuin ne ovat, ei sellaisina kuin vastaanottajan vatsa ne voisi sulattaa. Kuoleman kentät oli Joffén ensimmäinen fiktio ja dokumentaarinen ote mielestäni näkyy suhteessa kerrottavaan todellisuuteen - pelkästään positiivisesti.
Myös Yhdysvaltain alueella harjoittamaa politiikkaa suomitaan isolla kädellä, varsinkin Sydneyn puheenvuorossa hänen ottaessaan vastaan palkintoa työstään Kambodžassa.
Mike Oldfieldin psykedeeliset musiikit luovat levottomuutta, sekä positiivisessa, että negatiivisessa mielessä. Elokuvan musiikki vaihtelee klassisten teemojen, Oldfieldin kappaleiden ja jopa John Lennonin Imagine-kappaleen välillä.
Vaikuttava elokuva, joskaan ei mikään täyden kympin suoritus.
Kommentit