1972.
Ohjaus: Risto Jarva
Pääosissa: Eeva-Maija Haukinen, Erkki Pajala
Risto Jarvan oma suosikko-ohjaus lyö meikäläisen ällikällä! Onneksi näin tämän filmikopiona! Kun taivas putoaa...
nousee oitis yhdeksi suosikeistani suomalaisen elokuvan kartalla.
Luojan kiitos tälläista elokuvaa on osattu täällä tehdä ja
toivottavasti tehtäisiin nykyäänkin.
Aikanaan perin
ristiriitaisen ja jopa raivoisan vastaanoton saanut elokuva kertoo
epätavallisen rakkaustarinan roskalehden alkoholisoituneesta
toimittajasta Olli Merestä (Pajala) ja hänen haaviinsa joutuvasta
naisesta, Eila Tuomesta (Haukinen). Elokuva yllättää käänteissään ja
katsojan tunteet ovat perin ristiriitaiset kun hän seuraa sangen
vastenmielisen päähenkilön edesottamuksia skandaalilehtien
moraalittomassa maailmassa. Eila Tuomea taas on helppo sympata ja
Haukinen piirtää henkilöstään uskomattoman syvän ja riipaisevan kuvan.
Jarvan henkilöt eivät ole yksioikoisia millään mittapuulla, puhuen yhtä
ja tehden toista. Ja kaiken yllä on jatkuva Olli Meren monologi, jossa
hän nostaa itseänsä omaa moraaliaan selkeästi korkeammaksi olennoksi.
Kauniisti mustavalkoisena kuvattu teos on vimmaisasti näytelty, eikä
vähiten siksi, että pääpari on pari myös siviilielämässään.
Todellisesta hehkusta on filmille myös tarttunut jotain kun Pajala ja
Haukinen lyövät röyhkeästi tikki kaikki intimiteetin rajat. Filminorin
pienellä ryhmällä toteutettu elokuva riipaisee rehellisellä, modernilla
näyttelijäntyöllä ja tunteiden hehkulla. Mainittava on myös Pajalan
huikea suoritus Eilan itsemurhakohtauksessa; pitkässä kuvassa mies
lienee ainakin 15 sekunttia veden alla koleassa syysvedessä, näyttelee
sen jälkeen hukkuvaa ja ui vielä hyvän matkaa rantaan. Uhrautuvaa työtä.
Mutta silti, päällimäisenä on mainittava Jarvan aihe joka on yhä yhtä ajankohtainen ja riipaiseva kuin Hymy-lehden
kulta-aikoina. Skandaalilehtien moraali ja vastuu ihmisten elämästä
lienee näinä päivinä yhtä olematon kuin tuolla villillä 70-luvulla.
Paparazzien takaa-ajaman Prinssa Di:n kuolema rinnastuu heti mielessä
Eila Tuomen tragediaan. Huikeaa! Huikeaa!
perjantai, 2. helmikuu 2007
Kommentit