1948.
Pitihän
se tämäkin klassikko lukea, varsinkin kun en ole tätä ikinä onnistunut
teatterissa näkemään, vaikka jokainen niemennotkon kesäteatteri on
esittänyt tätä yksinkertaisten miesten odysseijaa ties kuinka monta
vuosikymmentä.
Tarinassa Rummukaisen veljekset Ana ja
Vilippus vievät veljeään Einaria hullujen huoneelle, sen suurempia
kiireitä pitämättä. Matkalla miehet kohtaavat kaikenkarvaista väkeä ja
joutuvat jos jonniinmoisiin kommelluksiin, aina tosin vain yhden luvun
ajaksi.
Aapelin kieli on tutun rehevää ja lupsakkaa, hän
piirtää Rummukaisten veljeksien persoonista ja matkakommeluksista ja
-kumppaneista sympaattisen kuvan. Kummoista jännitettä ei tarinassa
missään vaiheessa ole, tärkeintä on matka, ei sen lopputulos. Aapeli
herättelee kysymystä siitä ketä tässä nyt tulisi olla viemässä
hourulaan ja miksi, osansa saavat niin virkavalta kuin laitapuolen
kulkijatkin.
Mutta tämän oman aikansa paasilinnan teoksista
löytyy kyllä muita huomattavasti sytyttävämpiä teoksia kuin tämä
harmiton jäyhien miesten matka halki hitaan hämeen, ehdottaisin
ennemmin tarttumista vaikkapa Pikku Pietarin pihaan tai Meidän herramme muurahaisiin. Kaksi tähteä saa riittää...
keskiviikko, 7. helmikuu 2007
Kommentit