1980 (Raging Bull)
Ohjaus: Martin Scorsese
Pääosissa: Robert De Niro, Cathy Moriarty, Joe Pesci
Ensimmäiseksi
Scoresesen mestariteoksesta jää tietysti ihmetyttämään Bobby De Niron
käsittämätön lihotustemppu. Onko tuo omaa lihaa!! On huimaa minkälaista
itsekuria ja antautumista roolille ja elokuvalle vaatii se, että mies
ensin opettelee vuoden nyrkkeilemään ja sitten kuvauksissa pitää
muutaman kuukauden tauon, painuu italiaan pastakuurille ja tulee
takaisin mahakkaampana versiona roolihenkilöstään. Tämä kaikki tietysti
tuntuisi turhalta ellei roolisuoritus olisi niin vimmainen kuin se nyt
on, oscarin arvoinen.
De Niron esittämä Jake LaMotta
on epämiellyttävä persoona, vainoharhainen, mustasukkainen ja
väkivaltainen, ja katsoja joutuu todella etsimään hetkiä jolloin tämä
härkäpäisesti elämää päin tölvivä Jake tuntuisi inhimilliseltä. Joe
Pescin näyttelemä veli ja Cathy Moriartyn näyttelemä toinen vaimo ovat
myös hienoja suorituksia, koko kaarti komppaa toisiaan erinomaisesti.
Nyrkkeilykohtaukset ovat tietysti kaiken A ja O, ja Scorsese
suunnittelikin niitä todella pitkään ja kuvasi myös huolella, tuplaten
niiden kuvauksille varatun ajan. Michael Chapmanin elokuvaus on huippuluokkaa, samoin Thelma Schoonmakerin
leikkaus. Huomatkaa myös nyrkkeilykohtauksissa käytetyt eläinten äänet,
ne menivät ainakin minulla ensimmäisellä katsomisella täysin ohi!
Mielenkiintoisesti nyrkkeilyjen osuus elokuvan pituudesta on vain 15
minuuttia (!), mutta niiden teho onkin sitten huomattavasti pituuttaan
suurempi. Jollain tasolla tämä heijastelee varmasti myös todellisuutta,
eihän nyrkkeilijä todellakaan joka viikonloppu ottele, mutta myös
Scoresen omaa näkökantaa elokuvaan. Mieshän suoraan sanoo, ettei
"nyrkkeily (tai urheilu) kiinnosta minua". Se on myös elokuvan onni.
Mielenkiintoisesti tarina on kuvattu mustavalkoisena,
mustavalkotöllöttimistä tuijotettujen nyrkkeilyotteluiden perinteitä
kunnioittaen. Ainoina väripätkinä ovat 8mm kotielokuvat, joita on
leikattu silloin tällöin kohtauksien väliin kuljettamaan tarinaa
eteenpäin.
Hyvin varustetulta dvd:ltä löytyy myös loistava
spessupakettilevy, dokkareissa on oikeasti jotain katsottavaakin ja
niitä riittää mukavasti. Klassikko!
torstai, 1. helmikuu 2007
Kommentit