1956. (The Man Who Knew Too Much) 
Ohjaus: Alfred Hitchcock
Pääosissa: James Stewart, Doris Day, Brenda De Banzie, Bernard Miles

Amerikkalainen lääkäri Ben McKenna (Stewart) ja hänen perheensä joutuvat Marokon lomamatkallaan keskelle kansainvälistä salamurhajuonta. Perheen poika Hank (Christopher Olsen) kidnapataan vastineeksi tiedoista jotka McKenna on saanut tietoonsa. Ben ja hänen vaimonsa (Day) seuraavat kidnappaajia Lontooseen ja yrittävät löytää poikansa kidnappaajien kynsistä, ilman Scotland Yardin apua.

Elokuvan alku on varsin lupaava, mutta Mies joka tiesi liikaa lässähtää pahasti juuri kun sen pitäisi olla jännittävimmillään. Ottaen huomioon kuinka tarkka mies Hitchcock on ollut, on yllättävää, että elokuvan loppupuolelle mahtuu täysin perusteettomia juonenkäänteitä ja turhaa ravaamista paikasta toiseen. Jo pelkästään se, että poliisi tietää asiasta, mutta ei tee mitään ellei herra ja rouva McKenna halua tuntuu todella epärealistiselta. Ja mistä ihmeestä Stewart osaa ilmestyä Royal Albert Halliin oltuaan lukittuna sisällä kirkossa???

Kokonaiskestosta olisi helposti voinut nipistää ainakin puoli tuntia. Varsinkin lopun konserttipätkä tuntuu kestävän iäisyyden. Ja viimeinen kuva perheestä palaamassa hotelliin on niin mauton, että se on yksinään yhden miinustähden arvoinen. Käsikirjoittaja John Michael Hayes on onkin paljastanut, että käsikirjoitus tehtiin aika kiireellä, samaan aikaan kuvausten kanssa, mutta toisaalta, niinhän tehtiin Casablancankin kanssa. Tässä tapauksessa epätoivoinen juonikuvioiden yhteen nitominen haiskahtaa kuitenkin todella pahasti kiireeltä. Tämä on yllättävää sinänsä, sillä elokuva on re-make Hitchcockin 1934 ohjaamasta originaaliversiosta.

Kuten esim. eilisessä Korkean taivaan alla-elokuvassa, niin tässäkin hypitään jokseenkin häiritsevästi studio- ja oikeiden lokaatioiden välillä, jopa useaan otteeseen kohtauksen sisällä. Nykykatsojaa tämä vieraannuttaa väkisinkin pääasisasta: tarinasta.

Lisäksi James Stewart on minusta aina ollut hieman vastenmielinen näyttelijä, eikä tämä elokuva ole poikkeus. Doris Daykään ei tee sen kummempaa vaikutusta ja varsinkin kun "Que se ra" on minusta jokseenkin yhdentekevä renkutus, niin eihän tästä elokuvasta juuri tunnu hyviä puolia löytyvän. Kaksi tähteä kuitenkin, ei tämä totaalinen pohjanoteeraus ole, varsinkin alkupuolella tarina pitää otteessaan.