1979. 
Ohjaus:  Werner Herzog
Pääosissa: Klaus Kinski, Eva Mattes, Wolfgang Reichmann, Willy Semmelrogge

Herzogin Woyceck seuraa uskollisesti Georg Büchnerin alkuperäisnäytelmää, jopa siinä määrin, että välillä tuntee katsovansa teatteritaltiointia ennemmin kuin elokuvaa.

Tarinahan siis kertoo sotilas Woyzeckista, jota kohtelevat kaltoin niin komppanjan kapteeni kuin miehellä lääketieteellisiä kokeita teettävä lääkärikin. Lisäksi vaimo Marie on rakastunut komeaan majuriin. Woyzeck häilyy aliravittuna hallusinaatioiden ja hulluuden rajamaillla ja kuuntelee ääniä jotka lopulta pakottavat hänet murhaamaan Marien.

Lyhyessä ajassa (ja vain 5 päivää Nosferatun kuvausten päätyttyä) ja pienellä budjetilla toteutettu Woyzeck nojaa Kinskin vimmaiseen suoritukseen, mutta jää muilta ansioiltaan vaatimattomaksi. Eva Mattes sai Marien-roolistaan palkinnon Cannesissa, mutta itse pidin muiden kuin Kinskin suorituksia jotenkin latteina. Taustalla pyörivät amatöörit enemmän häiritsevät kuin rikastavat elokuvaa. Myös ajankuva on hieman ontuva, lavastuksessa luotetaan vanhaan arkkitehturiin vaikka yksityiskohdat jäävät huomiotta.

Kohtaukset etenevät pääasiallisesti yhdellä kuvalla taltioituina, osa paremmin, osa huonommin toteutettuna. Marien murha on kuvattu onnettomasti ylinopeudella, itseasiassa on nähtävissä kuinka Woyzeck ei edes oikeasti lyö puukkoa Mariehen. Ratkaisu voisi toimia teatterissa, mutta näyttää pelkältä huolimattomuudelta. Sen sijaan Woyzeckin oma itsemurha on todella hieno kohtaus...

Toimii kuriositeettina ja kannattaahan nämä Herzog & Kinski elokuvat selata jos ne ylipäätään kiinnostavat,  mutta kyllä tämä on siitä heikommasta päästä.